Mä en voi vieläkään uskoa...

...että mun vaihtovuosi on oikeesti jo kolmen viikon jälkeen ohi. Nää 11 kuukautta on hujahtanut ohi niin nopeesti ettei sitä osaa käsittää! 30.6 oon jo viettämässä mun kesälomaa siellä kotisuomessa. Kotiinpaluu tuntuu vielä kaukaiselta vaikka se on ihan nurkan takana. Mulla on kyllä jo kova ikävä kaikkia pupusia siellä ja sitä Suomen kesää. En myöskään malta odottaa, että pääsen taas riehumaan mun sisarusten, serkkujen ja kamujen kanssa!! Mutta mua pelottaa ne tuhannet jäähyväisien sanomiset, mitkä mun täytyy täällä pian kohdata. Mulla on täällä nyt kolme perhettä, monta parasta ystävää sekä uusi kotikaupunki. Rakastan Meksikoa mun koko sydämellä <3 data-blogger-escaped-br="" data-blogger-escaped-fiilikset="" data-blogger-escaped-hetkell="" data-blogger-escaped-huomaatte="" data-blogger-escaped-hyvin="" data-blogger-escaped-ll="" data-blogger-escaped-meneill="" data-blogger-escaped-mulla="" data-blogger-escaped-n...="" data-blogger-escaped-niin="" data-blogger-escaped-niinkuin="" data-blogger-escaped-on="" data-blogger-escaped-ristiriitaiset="" data-blogger-escaped-t="">
Mun mieltä lämmittää kuitenkin se fakta, että nään mun ikiomat vanhemmat ja pikkusiskon torstaina (!!!), kun ne tulee tänne Meksikon auringon alle hakemaan mua kotiin <3 data-blogger-escaped-22.6="" data-blogger-escaped-:="" data-blogger-escaped-auttaa="" data-blogger-escaped-br="" data-blogger-escaped-brunat="" data-blogger-escaped-ennen="" data-blogger-escaped-ensimm="" data-blogger-escaped-hakemaan="" data-blogger-escaped-haleilla="" data-blogger-escaped-hist="" data-blogger-escaped-hyv="" data-blogger-escaped-ihanilla="" data-blogger-escaped-inen="" data-blogger-escaped-isist="" data-blogger-escaped-iti="" data-blogger-escaped-j="" data-blogger-escaped-ja="" data-blogger-escaped-kaikista="" data-blogger-escaped-kotikaupungin="" data-blogger-escaped-l="" data-blogger-escaped-ll="" data-blogger-escaped-m="" data-blogger-escaped-me="" data-blogger-escaped-mua="" data-blogger-escaped-mun="" data-blogger-escaped-n="" data-blogger-escaped-paluuta="" data-blogger-escaped-rannalle="" data-blogger-escaped-selvi="" data-blogger-escaped-sen="" data-blogger-escaped-sit="" data-blogger-escaped-suomeen="" data-blogger-escaped-suunnataan="" data-blogger-escaped-t="" data-blogger-escaped-vietet="" data-blogger-escaped-viikko="" data-blogger-escaped-viimeset="">
Nää pari viimeistä viikkoa on mennyt tiiviisti kavereiden kanssa hengailen ja ainiin viime torstaina mä valmistuin meksikolaisesta lukiosta! :D Nää kuvat onkin siltä päivältä. Aamupäivällä meillä oli jumalanpalvelus ja seremonia ja illalla laitettiin mekot päälle ja tanssittiin pikkutunneille asti! :) ihana päivä!

Besos, Oona

I'll be coming home.

Monet vaihtarit varmasti ajattelee ennen lähtöä, että jes, saan olla koko vuoden erossa mun vanhemmista ja metelöivistä pikkusisaruksista. Mä en kyllä koskaan ajatellut niin. Oikeasti mulla tuli ennen lähtöä salaa pupu pöksyyn ja itkin, että miten mä voin jättää mun perheen tänne Suomeen.

Mullahan on siellä Suomessa iso perhe. Oon tosi onnekas, että mulle on siunattu kaksi ihanaa siskoa, maailman paras ja komein isoveli sekä rakastavat vanhemmat. Unohtamatta tietysti pientä pippiä. Skypetän mun perheelle noin kerran viikossa ja jos en ehdi niin harvemmin. Me ei olla riidelty tän vuoden aikana ollenkaan ja päinvastoin meidän ennestään vahvat suhteet on kasvanut vieläkin läheisemmiksi. Mulla ja monilla muilla vaihtareilla on myös iskenyt ajoittain päivän parin mittaisia ikäväpuuskia erinäisistä syistä johtuen. Mutta silloin soitan yleensä kaverille ja ehdotan, että tehään jotain, mikä saa mun ajatukset kokonaan pois Suomesta. Se auttaa.

Välillä harmittelen, että miks ne ei oo täällä nyt. Ne haluaisi varmasti nähdä kaikki ne upeet maisemat, mitä oon nähnyt. Ja ne haluaisi varmasti maistaa tätä tequilaa ja näitä tacoja. Ja täällä iskän olisi hyvä pelata golfia tai äidin tutkia Meksikon historiaa. Seitsemän viikon päästä täällä päin tuleekin hymyilemään iloinen tyttö, sillä mun vanhemmat ja pikkusisko saapuu Tulancingoon. Aion yrittää näyttää niille mahdollisimman monta paikkaa ja tutustuttaa ne mahdollisimman moniin ihmisiin ja ruokiin.

Yo amo mi familia! <3
Oona

Miércoles

Hola chicooos! Como están?

Täällä arki rullaa kivasti, mutta tosi nopeasti eteenpäin. Nyt on jo keskiviikko, mutta musta tuntuu ihan maanantailta. Syy siihen on se, että maanantaina meillä oli koulun kanssa aamulla vain sellainen lippukulkue, jonka jälkeen päästiin kotiin jo ennen kahtatoista. Eilenkään en mennyt kouluun, koska lähdettiin piirin vaihtareiden kanssa Ciudad de Mexicoon. Siellä mentiin vierailemaan Meksikon "eduskuntataloon". Se oli ihan kiinnostavaa käydä siellä. Päästiin jopa telkkariin :D

Me kaikki 50 vaihtaria herätetään kyllä aika paljon huomiota aina, kun kokoonnutaan yhteen. Ensinnäkin kaikilla on päällä se Rotary-takki, joka on täynnä pinssejä. Ihmiset kiinnittää niihin tosi paljon huomiota ja jotkut tuleekin kyselemään, että mistä me ollaan ja miksi meillä on ne takit. Kaikki myös höpöttää juttuja omalla kielellään, mikä lisää kiinnostavuutta. Tosta porukasta oon saanut tosi paljon kivoja kavereita ja en malta odottaa, että päästään lähtemään yhdessä Ruta Mayalle huhtikuussa!! Meidän kaupungin vaihtariperhe sai uuden jäsenen maanantaina, kun yksi poika saapui Brasiliasta Meksikoon. Ihan kiva, että se on poika, koska suurin osa meistä on kuitenkin tyttöjä.

Huomenna oon ollut täällä taas yhden kuukauden lisää ja viikonlopuksi lähdetään hostperheen kanssa reissuun, mutta siitä lisää myöhemmin :)!

Besitos, Oona

Onnen ainekset

Hola!

Ihanat & luotettavat vaihtariystävät, auringonnousu jo ennen seitsemää, hedelmät chilin ja limen kanssa, maailman paras host-perhe, Pretty Little Liars, Senja siellä Italiassa, chilaquiles, 122 päivää äidin, isin ja pikkusiskon saapumiseen sekä Luis Miguelin konsertti <3
Nämä asiat on saanut suuren hymyn mun naamalle viimeisten viikkojen aikana!
En olisi voinut saadakkaan parempaa host-perhettä ja ainut asia, joka saa mut haikealle tuulelle on se, että mulla on taas perheenvaihto edessä kolmen viikon päästä... No, asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja uskon, että tuun viihtymään mun viimeisessäkin host-perheessä.

Rakastan tätä Meksikon ilmastoa! Viime viikolla nautin joka päivä yli 25 asteen lämmöstä ja auringosta. Täällä ei oo myöskään satanut kunnolla varmaan kolmeen kuukauteen. Vaikka välillä oisikin ihan kiva jos täällä ois lunta, niin kyllä mä silti tykkäisin jos Suomessakin ois aina näin lämmin :D

Viikko sitten lauantaina olin mun sukulaisten kanssa katsomassa potkupalloa. Se on ihan eri asia mennä kattomaan jalkapalloa Suomessa kuin Meksikossa. Se stadioni oli ihan täynnä vaikka kyseessä olikin vain kahden kaupungin joukkueiden välinen ottelu! Viime torstaina mentiin sinne samaan paikkaan katsomaan meksikolaista supertähteä Luis Migueliä. Se oli mun ensimmäinen konsertti täällä Meksikossa ja siellä oli kyllä aika hauskaa :)

Viikonloppuna päätettiin ottaa Ana Lauran kanssa vaan rennosti. Käytiin syömässä sukulaisten kanssa pariin otteeseen, katsottiin vaikka kuinka monta leffaa ja käytiin läpi host-äidin vanhoja kuva-albumeja :) Nyt oon koulussa ja vietetään just ruokataukoa nurmikolla Julian kanssa. Life is goood!!!!

Besos a todos!

Oona

En Huapacalco

Heipsan!

Me mentiin viime sunnuntaina vaihtareiden kanssa Huapacalcoon. Siellä on yksi pieni pyramidi ja paljon jyrkänteitä, joita pitkin pystyy kiipeilemään. Tää paikka sijaitsee noin kymmenen minuutin päästä mun kotoa, mutta tää oli kuitenkin mun ensimmäinen kerta kun kävin siellä.
Ensiks yksi poika kerto meille sen paikan historiaa ja sen jälkeen jokainen halukas pääsi kiipeilemään 40 metristä jyrkännettä pitkin! 40 metriä ei kuulosta näin niin korkealta, mutta kyllä se korkea oli! Aluksi mietin, että joo mä taidan jättää välistä, mutta sitten ku näin kaikkien muiden tekevän sen ni olihan munki nyt pakko kokeilla!! Kiivettiin ylös ilman köysiä helpompaa reittiä porukassa ja sen jälkeen jokainen laskeutu vuorotellen alas köyden avulla. Täytyy myöntää, että siellä ylhäällä tuli kyllä vähän äitiä ikävä ja parit kiljahdukset myös. No onneksi se ohjaaja oli niin kiva, että kyllä sieltä tultiin alas rohkein mielin! Tona päivänä oli tosi kuuma ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta. Sen takia sain punaisen päänahan, naaman ja niskan :D

Oon kuullut monien sanovan, että näin puolivälissä vaihtareita masentaa ja niillä on kova koti-ikävä, mutta mulla on asiat täysin päinvastaisesti! Oon tosi iloinen ja kiitollinen mun täällä olosta eikä asiat vois olla paremmin! :)

Alkuviikon oon viettänyt koulussa ja parhaiden kavereiden kanssa nauttien ihanan kesäisestä säästä ja niin tuun luultavasti viettämään loppuviikonkin :) Loppuun vielä kuvia sunnuntailta. Adiós!

-Oona

My Father's House

Heippodei pitkästä aikaa!

Kuten otsikkokin kertoo, niin tällä kertaa haluaisin kertoa teille paikasta nimeltä My Father's house. Oon maininnut siitä täällä aikasemminkin, mutta nyt kerron vähän tarkemmin. Se on siis sellanen lastenkoti lähellä Tulancingoa, jossa me vaihtarit käydään viettämässä aikaa siellä asuvien lasten kanssa pari kertaa kuukaudessa :)
Siellä on kaikenikäisiä lapsia, joilla ei oo omaa perhettä eikä kotia. Näillä lapsilla on siellä tosi hyvät oltavat sekä paljon seuraa ja tekemistä.

Me vaihtarit mennään sinne usein viikonloppuna. Viedään sinne usein meidän host-sisarusten vanhoja leluja ja vaatteita sekä ruokaa. Tähän mennessä jokaisella kerralla siellä olevat ohjaajat on järjestänyt meille ja niille lapsille jotain kivaa tekemistä. Ollaan tehty ovikyltit, piñatat, laulettu, leikitty, tanssittu sekä ihan vaan vaihdettu kuulumisia. Ne lapset on aina tosi innokkaina tekemässä juttuja meidän kanssa. Ne on myös niin hellyyttäviä, kun ne tulee halaamaan eikä ne ikinä haluais että me lähdetään...

Oon niin iloinen, että me saadaan auttaa ja vaan tehdä ne lapset iloisiks menemällä sinne yhdessä :)

Ja nyt muihin juttuihin! Lauantaina oon ollut täällä taas yhden kuukauden lisää, kun mulla tulee täyteen 5 kuukautta Meksikossa. Samalla jouluaatto lähestyy enkä voi uskoa, miten aika oikeesti menee niin nopeesti. Mulla ei kyllä vielä oo sitä joulufiilistä, koska mittari näyttää yli 20 ja koska mulla on ikävä kaikkia suomalaisia joulujuttuja. Kuten esimerkiksi joulutorttuja, glögiä, Fazerin konvehtirasioita, äidin joulukoristeita, villasukkia, lunta, papan joulupukkiasua, piparkakkutaloa, joululahjaostoksilla käymistä ja tottakai ihan vaan omaa perhettä... No ainakin osaan arvostaa entistä enemmän näitä juttuja tän vuoden jälkeen!!

En kuitenkaan usko, että tuun olemaan surullinen tänä jouluna! Mulla tulee vaan olemaan erilainen joulu, joka tulee olemaan meksikolainen. Oon onnekas, että saan kokea tän vuoden aikana niin paljon uusia juttuja ja tää joulu on yks niistä. Mun uus host-perhehän on yhtä iso, kuin mulla on Suomessa, joten se helpottaa! :)

Osa kuvista on sieltä lastenkodista ja loput on sekalaisia kuvia viime viikoilta.


Besitos, Oona

Tällä viikolla..

Oon viettänyt ensimmäistä lomaviikkoa rennoissa meinigeissä. Alkuviikosta kävin laittamassa uudet kynnet ja uutta väriä päähän kampaajalla. Vietettiin myös aikaa vaihtareiden kanssa musikaaliharkoissa ja kahviloissa istuen :) Loppuviikosta kokkailin host-perheelle makaroonilaatikkoa, pipareita ja mokkapaloja onnistuneesti! Valmistauduin myös henkisesti lauantain perheen vaihtoon. Eilen mun siis piti mennä rotary-klubille laukkujeni kanssa ja siellä me vaihtarit vaihdettiin perheitä. Mä oon niin onnekas, koska sain taas aivan ihanan perheen, jossa saan asua seuraavat kolme kuukautta. Kerron myöhemmin lisää tästä perheestä :) Tänään suunnataan Mexico Cityyn hakemaan joulukuusta!

- Oona