CIAO

Moi piiiitkästä aikaa! Apua mä oon ollu huomenna jo kaks kuukautta Suomessa.. Aika on mennyt ihan lentäen ja tuntuu että vuosi Italiassa oli vain unta.. Kaikki ihmiset ja jutut Italiasta pyörii mun mielessä joka päivä ja on ihana etten oo unohtanu mitään<3

Tulin Suomeen siis 6.8. ja mua oli tullut lentokentälle vastaan kaikki rakkaat! Oli ihana yllätys, vaikka itse olinkin vielä niin shokissa Suomen maanpinnalle laskeutumisesta ettei siitä puhumisesta tullut oikeen mitään.. Siinä sitten kun pari päivää rauhoittui kotona ja tottui Suomi-tapoihin niin oli kiva järjestää pikku festa ja kutsua sukulaisia kotiin ja moikata kaikkia pitkästä aikaa ihan kunnolla!



Vuosi oltiin erossa Oonan kaa, eikä meidän ystävyys oo muuttunut mitenkään! Päinvastoin tuntuu, että ymmärretään toisiamme täydellisesti, molemmilla samat kokemukset ja halu jakaa kaikkeen vuoteen liittyvää juttua 24/7.. Ja me ollaan ainoita, jotka meitä oikeesti jaksaa kuunnella :D Oli ihana, kun Oona oli mua valmiina oottamassa Suomessa eikä tarvinnu palata arkeen ihan yksin<3

Koulukin on alkanut ja ensimmäinen jakso onkin jo ohi! Kaikille vaihtoon lähteville tai jo sitä tekemässä oleville varoitus... Tuutte unohtamaan ruotsin kielen aika pahasti... (paitsi jos tietty ootte Ruotsissa/Norjassa) Oli aika järkytys aloittaa ruotsin tunnit, kun päästä tulee vaan italiaa.. Suuret kiitokset mun pulpettikaverin kärsivällisyydelle paritehtävissä.. :D
Muuten oli kyllä kiva alottaa heti koulu, näki kavereita eikä tullut tekemisen puutetta ahahaha.. Italiassa vietin  enemmänkin vuoden loman koulun osalta, joten täytyy myöntää että mukavalta se opiskelu vaihteeksi tuntuu!



Täällä arki kuluu koulun, kodin, läksyjen, kavereiden ja sukulaisten kanssa :) Oli ihana nähdä, kuinka mun serkukset oli mua kaivannut ja kuinka mun pikkuvelikin oli kasvanut<3 Kotona oon innostunut kokkailemaan ja kokeilemaan varsinkin niitä kaikkia italialaisia oppeja, joita sain vuoden aikana!

Vaihtarikavereiden kanssa oon skypetellyt ja Anninkin kanssa nähtiin yksi lauantai Helsingissä shoppailun merkeissä :) Tuntui, että vasta kun skypettelin brasilialaisen ystäväni Julianan kanssa, tajusin oikeasti, miten kaukana me oikeasti eletään toisistamme.. Italiassa meijät erotti kaksi korttelia, nyt iso valtameri.. Täytyy vaan toivoa, että joskus vielä nähään uudestaan ja alkaa säästää rahaa maailmanympärysmatkalle ;)



Sitten vähän paljastuksia hahahaha.... Vaihtarivuoden loppupuolella mun elämään ilmestyi yht'äkkiä italialainen komistus ja se oli menoa sitten heti ensitapaamisesta lähtien.. Marcon kanssa vietin mun ihanimman kesäloman ikinä, tulin täysikäisesksi, matkustin Venetsiaan ja Veronaan tapaamaan äitiä ja lopulta jätin sydämeni Italiaan... Meijän tarina ei kuitenkaan loppunut Cagliarin lentokentälle 6.8. vaan Marco tuli pariviikkoa sitten yllättämään mut Suomeen<3 Se asusteli meillä pari viikkoa ja pääsin näyttämään sille mun Suomi-elämää :)

Nyt mun rakkaus on kuitenkin palannut takaisin Cagliariin aloittamaan yliopisto-opiskelut ja mä ponnistelen tässä nyt kaksi viikkoa koulun kanssa ennen viikon syyslomaa! Sitten olisikin edessä lento Italiaan ja Marcon kanssa viikonloppu Firenzessä, jonka jälkeen viikko Cagliarissa <3 Pääsen moikkaamaan perhettä ja kaikkia kavereitakin! JA tietysti nauttimaan Sardianian auringosta, jota mulla on ollut ihan tosi tosi ikävä :( Onhan se täällä kiva nähdä puut, jotka vaihtaa lehtien värinsä punaiseen, mutta.... Menispä nää kaksi viikkoa nyt vaan nopeasti!! ;)

Mä kirjottelen tänne seuraavan kerran sitten mun syysloma-matkan jälkeen ja kerron kaiken super-kauniista Firenzestä!

Un bacio

VASTAUKSET part. SENJA

Miten sardinialaiset suhtautuu italialaisiin, jotka asuu mantereella?
Mä en oo huomannu mitään erikoista suhtautumista manneritalialaisiin, aina tietenkin puhutaan kuinka Pohjois-Italia eroaa Etelä-Italiasta ja Sardinia taitaa kuulua enemmän eteläpuoleen:) Etelä-Italiaa pidetään vähän enemmän jälkeen jääneeltä, kun Pohjois-Italiasta löytyy melkein kaikki talous ja teollisuus..

Ajatteleeko sardinialaiset olevansa italialaisia vai sardinialaisia vai molempia?
Musta tuntuu että kaikki italialaiset on tosi ylpeitä, siitä että ovat italialaisia, mutta kyllä täällä Sardiniassa puhutaan aina sardinialaisista varsinkin meille vaihtareille sanotaan nykyään että ollaan ihan sardinialaistu ja nykyään ollaan sardinialaisia hahaha. Mutta loppujen lopuks kaikki kyllä kutsuu itseään italialaisiksi :)

Voiko Sardiniaa verrata Suomen Ahvenanmaahan?
Mun mielestä voi! Täällä on oma "kieli", mitä nykyään puhuu enemmänkin vain isoisät ja isoäidit, mutta silti nuoretkin käyttävät tiettyjä sanontoja ym :) Mua on myös hämmästyttänyt että nuorista monet ei oo esim ikinä käynyt Italian kuuluisissa suurkaupungeissa, lentää kun aina pitää.. Täällä elellään pienissä piireissä, kaikki tuntee kaikki ja matkustellaankin usein vain saaren sisällä :)

Puhutaanko Sardiniassa paljon muita kieliä kuin italiaa, esim. sardinian kieltä?
Kaikki puhuu Italiaa sardinian aksentilla (sanotaan että on muka kaikista rumin aksentti Italiassa hahaha mutta juuri sen selvyyden ja kaikkien kirjainten lausuminen tekee siitä helpon meille suomalaisille!) Sitten on siis se sardinian kieli, sardo. Mä en oo sitä opetellut, kun mun perhe ei sitä puhu, mutta varsinkin maaseudulla sitä puhutaan vielä paljon :)

Onko siellä paljon harrastusmahdollisuuksia?
On ja ei.. Täällä ihmiset ei harrasta, varsinkaan liikuntaa, niin paljon kuin nuoret Suomessa. Vapaa-aika käytetään opiskeluun tai kavereiden kanssa hengailuun. Jos oot poika, voit pelata jalkapalloa, tytöt useimmiten lentopalloa.. Täältä löyty esim. tasan yks futisjoukkue tytöille hahaha. Ja sit löytyy tietysti nuoria jotka soittaa jotain soitinta, mutta ei sekään ole niin suosittua kuin Suomessa :)



Mitä asioita italialaiset tiesivät/luulivat jo valmiiksi Suomesta? 
Tiesivät että Suomi sijaitsee Pohjois-Euroopassa ja siihen se tieto usein loppuikin.. Ylipäätänsä nuorten maantieto täällä on tosi huonoa..

Italia vai Suomi? ja miksi?
En osaa päättää oikeesti!! Mut Italia on oikeesti niin monessa asiassa jäljessä Suomeen verrattuna niin on se kyllä vaihteeks ihana tulla sinne Suomeen takas :) koulusysteemi, politiikka-asiat ym on täällä Italiassa vielä aika sekaisin, mutta toisaalta näitten ihmisten elämäniloa ja ulospäinsuuntautumista ei Suomesta löydy.

Mitkä on italialaisten ihanimman tavat?
Ihan alkaen kaikista poskipusuista ja haleista ja kohteliaisuuksien latimisesta ihan vaan aitoon kiinnostumiseen muista ihmisistä ilman ujostelua :)

Onko Italia turvallinen maa vaihtarille?
On tosi turvallinen! Mä saan ihan vapaasti ja yksin liikkua paikasta toiseen, öisin kavereitten seurassa. Tietenkin aina varoitellaan kaikesta, mutta ihan hyvin mulle voi käydä jotain Suomessakin.. Ennen mun tänne tuloa kaikki varoitteli mua mafiasta, mutta mä en oo vuoden aikana kuulenut mitään mafiaan liittyvää, kaikki vaan sanoo että se on enemmänkin Sisiliassa.

Aiotteko palata joskus takaisin Italiaan tai muuttaa sinne vielä joskus? 
Aion varmasti palata!! Vähintään ainakin lomailemaan perheen ja kavereiden takia, asumisesta en osaa vielä sanoa mitään, kuka sitä tietää jos eksyn tänne vaikka opiskelemaan jonain päivänä ;)



Mitkä oli teidän kielitaidot ennen vuotta? Miten paljon kehitystä?
Mä en osannut oikein muuta kun Ciao sono Senja :D Eli oon kehittynyt nollasta sujuvaan puhumiseen! Oon ihan tyytyväinen, ainahan oisi voinut opiskella enemmän ja voisin edelleen, mutta kyllä se kielitaito kehittyy tässä päivittäin ihan vain elämällä arkea :)

Millainen on italialaisten englannin taito? Entä muiden kielten taito?
Aika huono on englannin osaaminen.. Koulussa sitä ei täällä oikeasti opita vaikka kuinka muka opiskellaan, että ne jotka puhuu englantia, on sen kyllä useimmiten oppineet koulun ulkopuolelta :) Muutamat osaa ranskaa ja sitten tietysti espanjaa nää ymmärtää aika hyvin vaikkei olisivatkaan opiskelleet!

Tarviiko olla millainen englannin kielitaito jos Italiaan aikoo eikä osaa Italiaa kuin muutamia harvoja lauseita?
Ei tarvii olla kummoinen, koska ei näilläkään täällä ole kuin ihan perusasiat englannista hallussa :) Ei stressiä ymmärretyksi tulee aina!

Kuinka nopeasti opitte puhumaan sujuvasti maanne kieltä/kuinka pitkään puhuitte aluksi englantia? 
Mulla kävi tuuri ja mun perheen ruotsalainen isä puhuu tosi hyvää englantia ja äitikin vähän, joten eka kuukaus taidettiin mennä pelkällä englannilla.. Siitä sitten pikkuhiljaa italiaksi ja jos en ymmärtänyt yhtään mitä oli meneillään, niin sitten käännettiin englanniksi. Joulun aikoihin en käyttänyt enää ollenkaan englantia ja italia sujui ok:sti.

Mitä olisitte pakannut, jos saisitte vielä ottaa jotain Suomesta mukaan?
Enemmän fazerin sinistä ja talvivaatteita!! Tän talven kylmyys tuli ihan superyllätyksenä!! :D



Oletteko sopeutuneet täysin perheisiinne ja voitteko puhua heille kaikista ettei ole enään mitään kiusallisia/hiljaisia tilanteita tms?
Oon sopeutunut tosi hyvin ja varsinkin äitin kanssa voin kyllä puhua kaikista ongelmista, jos on tarvetta :)

Onko teille tullu ongelmia teidän host-perheiden kanssa? Riitoja tai muuta vastaavia?:)
Mulla ei oo tullut pienintäkään ongelmaa, väärinymmärrykset on tietenkin puhuttu heti selviksi jos jotain ilmestynyt. Ikinä ei olla riidelty. Aivan ihana perhe mulla täällä on<3

Onko tullut pahaa koti-ikävää?
Mulla ei!! Jouluaatto skypen ääressä oli pahin ikävä-hetki mutta siitäkin selvittiin! Tällä hetkellä on enemmänkin pelko kuinka paljon tuun ikävöimään tänne jääviä ihmisiä :/

Onko missään vaihessa tullut sellaista tunnetta että haluisitte palata suomeen kesken vuoden?
Mulla ei missään vaiheessa!

Kuinka usein pidätte yhteyttä suomen kotiinne?
En osaa sanoa, facen kautta muutamia viestejä tulee lähetettyä harvase päivä, mutta skypen kautta puhutaan vähän harvemmin, kerran pari kuukaudessa :)

Mitä asioita ikävöitte suomesta?
Joitain ruokia, koulua (en ois ikinä uskonu), perhettä, sitä että ihmiset ei oo AINA myöhässä...

Mielestäni teidän vaihtovuodet ovat näyttäneet aika täydellisiä ja ei ole ollu mitään ongelmia, onko ne oikeasti olleet noin täydelliset noi teidän vaihtovuodet?
Ei kaikki tietenkään ole täydellistä, mutta mun mielestä on parempi yrittää heti pistää syrjään ne asiat, mitkä ei mee niin hyvin ja keskittyä kaikkiin hyviin juttuihin!! :) Mutta voin rehellisesti sanoa, etten vois pyytää enempää mun vaihtovuodelta, mitä oon jo saanut<3

Miten päädyitte just Rotaryn kautta vaihtoon?
Taloudellisesti kaikista paras mahdollinen ratkaisu :)

Kuinka paljon vaihtarivuosi maksoi teille yhteensä? (ei käyttörahoja, mut mahd. viisumit ymym.)
Mulle makso Rotary-takki (190 e), vakuutus parisataa euroa ja lennot tänne!

Jos olisitte nyt lähdössä, niin lähtisittekö Rotaryn kautta vai miettisittekö mieluummin jotain muuta järjestöä?
Lähtisin ehdottomasti Rotaryn kautta! Ei epäilystäkään :)

Mitä neuvoja antaisitte Italiaan vaihtariksi lähtevälle?
Jos teillä on tilaisuus opiskella italiaa ennen tänne tuloa niin kannatan! Tulee helpommat ekat kuukaudet :) Mutta jos ei ole mahollisuutta/aikaa niin ei hätää, kielen oppii täälläkin! Paljon vaan kärsivällisyyttä ja huumoria niin hauskaa riittää vaikkei ihan aina kaikkea ymmärtäisikään..



Tutustuuko ihmisiin helposti/saako helposti kavereita ja arjen sujumaan siellä kivasti?
Täällä tutustuu tosi helposti tuntemattomiin, koska italialaiset on niin puheliaita. Arjen saa sujumaan kivasti, jos itse on oma-aloitteinen eikä tyydy kotona istumiseen :) Italialaiset opiskelee yleisesti tosi paljon koulun jälkeen, mutta lauantai onkin sitten pyhitetty kavereille!

Voiko hieman ujo ihminen joka ei ole vielä kauhean itsenäinen niin lähteä vaihto-oppilaaksi?
Voi! Tää vuosi varmasti vähentää ujoutta ja lisää itsenäisyyttä, voin luvata :)

Millaisia ihmisiä olitte ennen vaihtoa ja millaisia olette nyt vaihdon loppusuoralla (miten olette muuttuneet parempaan suuntaan yms)?
Musta on varmasti tullut paljon itsevarmempi, itsenäisempi ja ehkä vähän enemmän ulospäinsuuntautuminen kun mitä olin vuosi sitten. Oon silti vielä se sama Senja... vähän enemmän pastaa täynnä vaan hahaha...

Onko teitä pyydetty kertaakaan treffeille/onko ollut jotain juttua jonkun kanssa siellä maassa missä olette vaihdon aikana? 
Hahaha on juu... Italiassahan kun ollaan niin kyllä nää pojat täällä tietää mistä naruista vetää :D

Kun olette vaaleita suomalaisia niin onko siellä ollut mitään tööttäilyitä, viheltelyjä, joku lähtenyt seuraamaan tai jotain muita epämiellyttäviä tilanteita?
Tööttäilyä ja viheltelyä riittää, mutta mun kohdalle ei ole tullut vastaan liian epämiellyttäviä tilanteita. Perään huuteluitten täytyy vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :)

Onko siellä paljoakaan tylsiä päiviä vai onko kaikki päivät olleet kivoja ja tekemisen täyteisiä?
Mä enemmänkin yritän haalia mulle niitä tylsiä päiviä, jotta saisi välillä levätä rauhassa kun koko ajan oon menossa ja tuun kotiin yleensä vain syömään ja nukkumaan...

SAN SALVATORE

Hejsan!

Sunnuntaina käytiin myös tollasessa vanhassa vanhassa pikkukylässä San Salvatoressa, jossa on mm. kuvattu lännenleffoja. Söpöjä pikkutaloja täynnä, tunnettiin ittemme tosi pitkiksi! Siitä tulikin mieleen, että mä oon täällä ihan normipitkä tyttönen :D Koulussa oon pisimpiä tytöistä, nää italialaiset on tosi lyhyitä, myös pojat :( Hassua tulla sitten Suomeen, palata maan tasalle tässä asiassa ja päästä kattelemaan kavereita aina ylöspäin..

Maanantaina pääsin tekemään hyväntekeväisyyttä! Mun host-äidin kaveri käy joka viikko yhdellä kirkolla auttamassa koululaisia läksyjen kanssa ja mä päätin lähteä kattomaan minkälainen juttu se oikeen on :) Sinne tulee päivittäin lapsia perheistä, joilla ei ole varaa yksityisapuopeihin, niinkuin muilla italialaisilla. Täällä on siis tosi yleistä, että koululaiset käy pari kertaa viikossa jonkun opettajan luona kertaamassa vaikeimpia aineita, myös mun host-sisko. Italialaisissa kouluissa ei apuopetusta tunneta, ei raha riitä.. Mä siis menin sinne kirkolle maanantaina opettamaan englantia ja sainkin vastuulle aivan ihanan ala-astelaisen tyttösen. Siinä harjoteltiin kielioppia, sai ihan itsekin miettiä perusjuttuja, hyvää teki :D Ihan hauskaa oli meillä molemmilla, kun yritin selittää enkun sanoja italiaksi.. Jatkan varmasti tuolla käymistä kerran viikossa! Pääsen opettamaan enkkua ja samalla opin itse italiaa :)

Tiistaina käytiin Annin kanssa kahvilla yhden suomalaisen Miran kanssa, joka on asunut täällä jo muutaman vuoden italialaisen miehensä kanssa :) Oli kiva jutustella kaikesta, nauttia auringosta ja ylihyvästä cappuccinosta juustokakun kera<3 Päälle vielä vähän shoppailua mun brasilialaisen ystävän kanssa ja kunnon salitreeni päälle niin johan nukku sikeesti vielä seuraavana päivänä koulupenkillä..

Ollaan mun host-äipän kanssa alettu opiskelemaan Italian taide-historiaa oikeen urakalla. Tultiin siihen tulokseen, etten mä Suomeen voi palata, jos en mitään tiedä näitten kuuluisista kulttuurikaupungeista ja miljoonista kirkoista :D Voin melkeen sanoa, että täällä Cagliarin keskustassa on aina vähintään yksi kirkko yhen kilometrin säteellä.. Mua ei oo ikinä oikeen mitkään historian asiat kiinnostanut, mutta nytten kun on itse täällä ja tietää pääsenvänsä katsomaan kaikkia antiikin aikaisia juttuja Rooman ja Firenzeen ym. niin oon ihan innoissani tästä opiskelu-jutusta äipän kanssa. Varsinkin kun se rakastaa taiteen historiaa niin paljon että voisi  kertoa siitä päivät pitkät..

Huomenna tää tyttö suuntaa rannalle, kun koulussa joku ihmeen assemblea taas. Opet ei siis opeta, eikä me opiskella, kouluun kyllä saa mennä :D En oo vielä ihan sisäistänyt tota, mutta meille vaihtareille noi päivät tarkoittaa siis pitkään nukkumista vanhempien luvalla<3

calcio = futis

Sunnuntaina aurinko näyttäyty täällä pitkästä aikaa ihan kunnolla, joten lähettiin aamulla koko perheen ja ystäväperheitten kanssa kattomaan poikien futispeliä! Täällä KAIKKI pojat pelaa futista enemmän tai vähemmän, seuraavat ainakin henkeen ja vereen...

Ihan tavallisessa pikkukatsomossakin nää italialaiset tietää miten kannustetaan sellain että niitä maaleja oikeesti syntyy ;)

Mun host-äippä (oik.) on aina yhtä hymyä<3

Maalin tullessa ei onnen riehunnat meinannut loppua...

Joku kuka toi hymyn mun huulille auringon lisäksi<3

Voittajan on helppo hymyillä :)

Hyvän matsin, auringon palvonnan ja kolmen lautasen lounaan jälkeen teehetki nutellan ja keksien kanssa on täydellisyyttä - ainakin mun ja mun host-tädin mielestä!

natale

Heipsan kaikki!
Joulu meni hyvin, vaikka vähän erilainen olikin. Alotettiin joulu vaihtareiden ja muiden rotary-nuorten kanssa jo sunnuntaina, pidettiin isot nyyttärit ja hengailtiin ilta yhdessä. Jouluaattona täällä oli ihan tavallinen työpäivä, joten nukuin pitkään, skypettelin rauhassa Suomeen ja illasta auttelin kokkailussa. Perinteisen jouluruuan korvasi tänä vuonna pasta, pinaattipyörykät ja wienerleike. Jälkkäriksi kymmeniä erilaisia pullia ja mukkeja + joulutorttuja!! Anni oli reippaana niitä paistellut ja antoi meidän joulupöytään muutamat<3 Loppujen lopuksi taisin olla ainoa, kuka niistä oikeesti tykkäsi hehe..

Illallisen jälkeen vähän ennen keskiyötä availtiin joululahjat! Suomessa oon tottunut, että availlaan kauheella kiireellä kaikki samaan aikaan, mutta täällä avattiin yksi paketti kerrallaan :D Saatiinpahan aikaa kulumaan rattosasti! Mun perhe oli ihan mykistynyt kaikista lahjoista, mitä oli Suomesta saapunut :) Kiitos mummille kaikista villasukista ja nytpähän tuntee tämäkin perhe Pentikin<3
Lahjojen jälkeen lähettiin naisporukalla keskiyön messuun. Onneksi löydettiin Claudian kanssa sieltä tuttuja, niin ei aika käynyt ylitylsäksi. Täytyy kyllä myöntää, että oli ihan kiinnostavaa seurata katolilaista messua, jotkut asiat hämmästytti kummosesti :D

Väsyneinä yöllä kotiin ja suoraan nukkumaan.. Seuraavana päivänä lisää sukulaisia ja ruokaa... mm. parasta lasagnea mitä oon koskaan syönyt! Mahat täysinä lähdettiin iltakävelylle perheen kanssa satamaan (: Siinä palmujen alla kävellessä ei kyllä tuntunut joululta ollenkaan :D Mutta ihanaa oli vaan ottaa rennosti, kun kennelläkään ei ollut kiire minnekkään.

Keskiviikkona alottettiin aamulla leipomaan pipareita, mutta koska meijän uuni täällä on mikron kokoinen, ei saatu urakkaa valmiiksi kun tuli aika lähteä lounaalle. Ei siinä mitään, taikinapiparit jääkaappiin ja maaseutua päin! Meidät oli siis kutsuttu Lucan sedän mökille syömään, meitä taisi olla siellä parikymmentä yhteensä joululounaalla. Paistettiin pari pikkupossua, sitten friteerattiin kalaa ym. Lisäksi tietysti pastaa.. ja jälkkärinä host-äidin tiramisua, johon oon ihan rakastunut!!
Illalla loput piparit uuniin ja ollaan niitä pari päivää syöty tyytyväisinä (: Nyt oon laiskotellut kotona pari päivää, eilen käytiin perheen kanssa leffassa ja tänään pitäs lähtee kokeilee fit-boxingia, että voi syödä taas muutaman piparin lisää (;

a casa

Kaasuliesi; tosi yleinen Italiassa (mäkin uskaltauduin kokeilemaan tällä viikolla!)

Tän kauden hedelmiä, joita syödään joka päivä<3

Täällä joka kodissa joka kylppärissä on molemmat vaihtoehdot :D

Näkymä parvekkeelta toiselta puolelta taloa (voitte ehkä nähä, kuinka pyykit laitetaan kuivumaan "yli laidan")

Tässä kuvia mun kodista!
Tänään on vietetty rauhallista sunnuntai-päivää kotosalla. Siivoiltu vähän, syöty lounasta sukulaisten seurassa ja opiskeltu yhdessä host-mamin kanssa :) Huomenna taas kouluun ja onkin jo 1. päivä lokakuuta?! Miks aika menee näin nopee?

<3: Senja

black&white

¡Hola todos!

Täällä kirjottelee nuhanenäinen ja vähä-ääninen omppupomppu. Eli pakkohan sen syysflunssan oli muhunkin iskeä...
No ei tässä mitään. Sain eilen lääkäriltä kasan lääkkeitä ja loppuviikon sairaslomaa koulusta, joten eiköhän tää tauti noilla nujerreta! On tässä taudissa hyvätkin puolensa! Oon nimittäin saanu käyttää äipän tekemiä villasukkia, jotka onneks otin mukaan ja skypettää Suomeen muulloinkin kuin viikonloppuna! :)

Eipä mulla oikeestaan ollut mitään asiaa :D Tulin vaan tylsyyksissäni postailemaan ja laittamaan noi muutamat kuvat tänne :) Onneks mulla on ollut seurana tuo ihana karvakuono!
Nyt mä jatkan tätä lötköttelyä ja meen kattomaan jotain leffaa!

xoxo, Oona