En Huapacalco

Heipsan!

Me mentiin viime sunnuntaina vaihtareiden kanssa Huapacalcoon. Siellä on yksi pieni pyramidi ja paljon jyrkänteitä, joita pitkin pystyy kiipeilemään. Tää paikka sijaitsee noin kymmenen minuutin päästä mun kotoa, mutta tää oli kuitenkin mun ensimmäinen kerta kun kävin siellä.
Ensiks yksi poika kerto meille sen paikan historiaa ja sen jälkeen jokainen halukas pääsi kiipeilemään 40 metristä jyrkännettä pitkin! 40 metriä ei kuulosta näin niin korkealta, mutta kyllä se korkea oli! Aluksi mietin, että joo mä taidan jättää välistä, mutta sitten ku näin kaikkien muiden tekevän sen ni olihan munki nyt pakko kokeilla!! Kiivettiin ylös ilman köysiä helpompaa reittiä porukassa ja sen jälkeen jokainen laskeutu vuorotellen alas köyden avulla. Täytyy myöntää, että siellä ylhäällä tuli kyllä vähän äitiä ikävä ja parit kiljahdukset myös. No onneksi se ohjaaja oli niin kiva, että kyllä sieltä tultiin alas rohkein mielin! Tona päivänä oli tosi kuuma ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta. Sen takia sain punaisen päänahan, naaman ja niskan :D

Oon kuullut monien sanovan, että näin puolivälissä vaihtareita masentaa ja niillä on kova koti-ikävä, mutta mulla on asiat täysin päinvastaisesti! Oon tosi iloinen ja kiitollinen mun täällä olosta eikä asiat vois olla paremmin! :)

Alkuviikon oon viettänyt koulussa ja parhaiden kavereiden kanssa nauttien ihanan kesäisestä säästä ja niin tuun luultavasti viettämään loppuviikonkin :) Loppuun vielä kuvia sunnuntailta. Adiós!

-Oona

Via Roma

Ciao!
Vihdoin on taas sunnuntai ja voi hyvällä omatunnolla laiskotella himassa. Kouluviikko oli aika raskas, mulla oli ensimmäistä kertaa parit suulliset kuulustelut.. Näissä italialaisissa kouluissa on tapana, että puolet arvosanoista tulee suullisista kuulusteluista ja puolet kirjallisista. Noi suulliset kuulustelut hidastaa vaan asioissa etenemistä tosi paljon, koska yhtä oppilasta kuulustellaan sellanen puol tuntii ja muut ei tee sinä aikana mitään.. Ja noit kuulusteluit on melkein joka oppitunti.

Maanantaina aloitin kuntosalilla käynnin, mistä oon ihan innoissani! Sali on kahen minuutin kävelymatkan päässä mun kodista ja siellä on aina sellanen nainen joka kertoo mulle, mitä mun pitää tehä ym. Mulla on vielä toivoa päästä kesäkuntoon ;) Mun arkiviikko on siis taas täynnä, pari kertaa viikossa italiantunnit koulun jälkeen ja muina päivinä salille!

Eilen illalla hengailtiin muutamien vaihtari-kavereiden kanssa, kanadalaisen tytön luona. Mä tein tortilloja suomalaiseen tapaan, oli vähän paineita kun seurana oli yksi meksikolainen... Mut niistä tuli onneks hyviä :D Nää meijän illalliset vaihtarikavereitten kanssa on aina yhtä hauskoja, eilenkin pöydässä istu kaks espanjaa puhuvaa, kaks portugalii ja sitte ranskaa ja enkkua... Ja yhteinen kieli on italia, mutta kaikki ymmärtää kaikkia... Hullua...

Noi kuvat on Cagliarin satamasta ja Via Romasta, jotka on mun mielestä kauneimpia paikkoja tässä kaupungissa! Käytiin perjantaina siellä testailemassa Juanin uutta kameraa :)

BACK TO SCHOOL

Hola mis amigos!

Päätin tulla moikkaamaan teitä, koska meinasin just nukahtaa tähän tosi epämukavaan pulpettiin... Oon siis koulussa. Kello on 8.30 ja oon jo toisella oppitunnilla. Meillä alkoi maanantaina taas koulu kahden kuukauden loman jälkeen ja nyt taas täytyy totuttautua tähän koulurytmiin. Eilen olin niin väsynyt, että menin nukkumaan jo ennen yhdeksää :D
On kuitenkin ihan kiva olla taas koulussa, kun nään enemmän kavereita. Meillä vaihtui lukujärjestys ja sekin tuo kivaa vaihtelua ja nyt oon ilonen, koska meillä on vaan kaksi seitsemän aamua ja muina päivinä koulu alkaa vasta kahdeksalta.

Alapuolella on yksi teksti, jonka löysin jonkun muun vaihtarin blogista ja tuo kyllä kuvaa vaihtovuotta täydellisesti! Ainiin eilen mulla tuli täyteen puoli vuotta täällä oloa ja enää noin viisi kuukautta jäljellä! :)


What is exchange?

Exchange is change. Rapid, brutal, beautiful, hurtful, colourful, amazing, unexpected, overwhelming and most of all constant change. Change in lifestyle, country, language, friends, parents, houses, school, simply everything.

Exchange is realizing that everything they told you beforehand is wrong, but also right in a way. Exchange is going from thinking you know who you are, to having no idea who you are anymore to being someone new. But not entirely new. You are still the person you were before but you jumped into that ice cold lake. You know how it feels like to be on your own. Away from home, with no one you really know. And you find out that you can actually do it.

Exchange is learning to trust. Trust people, who, at first, are only names on a piece of paper, trust that they want the best for you, that they care. Trust, that you have the strength to endure a year on your own, endure a year of being apart from everything that mattered to you before. Trust that you will have friends. Trust that everything’s going to be alright. And it is seeing this trust being justified.

Exchange is thinking. All the time. About everything. Thinking about those strange costumes, the strange food, the strange language. About why you’re here and not back home. About how it’s going to be like once you come back home.
How that girl is going to react when you see her again. About who’s hanging out where this weekend. At first who’s inviting you at all. And in the end where you’re supposed to go, when you’re invited to ten different things.
About how everybody at home is doing. About how stupid this whole time-zone thing is. Not only because of home, but also because the tv ads for shows keep confusing you. Thinking about what’s right and what’s wrong. About how stupid or rude you just were to someone without meaning to be. About the point of all this. About the sense of life. About who you want to be, what you want to do.
And about when that English essay is due, even though you’re marks don’t count. About whether you should go home after school, or hang out at someone’s place until midnight. Someone you didn’t even know a few months ago. And about what the hell that guy just said.

Exchange is people. Those incredibly strange people, who look at you like you’re an alien. Those people who are too afraid to talk to you. And those people who actually talk to you. Those people who know your name, even though you have never met them. Those people, who tell you who to stay away from. Those people who talk about you behind your back, those people who make fun of your country. All those people, who aren’t worth your giving a damn. Those people you ignore. And those people who invite you to their homes. Who keep you sane. Who become your friends.

Exchange is music. New music, weird music, cool music, music you will remember all your life as the soundtrack of your exchange. Music that will make you cry because all those lyrics express exactly how you feel, so far away. Music that will make you feel like you could take on the whole world. And it is music you make. With the most amazing musicians you’ve ever met. And it is site reading a thousand pages just to be part of the school band.

Exchange is uncomfortable. It’s feeling out of place, like a fifth wheel. It’s talking to people you don’t like. It’s trying to be nice all the time. It’s bugs.. and bears. It’s cold, freezing cold. It’s homesickness, it’s awkward silence and its feeling guilty because you didn’t talk to someone at home. Or feeling guilty because you missed something because you were talking on Skype.

Exchange is great. It’s feeling the connection between you and your host parents grow. It’s hearing your little host brother asking where his big brother is. It’s knowing in which cupboard the peanut butter is.
It’s meeting people from all over the world. It’s having a place to stay in almost every country of the world. It’s getting 5 new families. One of them being a huge group of the most awesome teenagers in the world.
It’s cooking food from your home country and not messing up. It’s seeing beautiful landscapes that you never knew existed.

Exchange is exchange students. The most amazing people in the whole wide world. Those people from everywhere who know exactly how you feel and those people who become your absolute best friends even though you only see most of them 3 or 4 times during your year. The people, who take almost an hour to say their final goodbyes to each other. Those people with the jackets full of pins. All over the world.

Exchange is falling in love. With this amazing, wild, beautiful country. And with your home country.

Exchange is frustrating. Things you can’t do, things you don’t understand. Things you say, that mean the exact opposite of what you meant to say. Or even worse…

Exchange is understanding.

Exchange is unbelievable.

Exchange is not a year in your life. It’s a life in one year.

Exchange is nothing like you expected it to be, and everything you wanted it to be.

Exchange is the best year of your life so far. Without a doubt. And it’s also the worst. Without a doubt.

Exchange is something you will never forget, something that will always be a part of you. It is something no one back at home will ever truly understand. Exchange is growing up, realizing that everybody is the same, no matter where they’re from. That there is great people and douche bags everywhere. And that it only depends on you how good or bad your day is going to be. Or the whole year.

And it is realizing that you can be on your own, that you are an independent person. Finally. And it’s trying to explain that to your parents.

Exchange is dancing in the rain for no reason, crying without a reason, laughing at the same time. It’s a turmoil of every emotion possible.

Exchange is everything. And exchange is something you can’t understand unless you’ve been through it.''

Besos, Oona <3 data-blogger-escaped-br="">

I won't give up

Moikka!
Tää viikko on menny taas super nopeesti, nyt on jo lauantai... Tänä aamuna seittemältä, kun herätyskello huusi mun korvaan, sammutin sen tyynen rauhallisesti ja jatkoin unia<3 Mul on vielä niin monta lauantaikoulupäivää edessä, että yhen skippaaminen ei pahaa tee ;)

Mun viikkoon on kuulunut kaverin synttäreiden juhlintaa, hevosen lihan syömistä?! (ja siitä tykkäämistä..), kuntosalia, lenkkeilyä... Ja kaikkee oon tehny vähän puolikunnossa, täällä jyllää joku virus :/ Ite sain sen mun host-iskältä ja mä ystävällisesti tartutin sen mun pikkupoikiin Kennethiin ja Juaniin... Jotka joutu paljon pahempaan kuntoon ku mä, raukkaparat<3 Eilen lähin koulun jälkee piristää Juanii, ku se oli ollut monta monta päivää neljän seinän sisällä eristyksessä kaikista   ja asuu vielä "maaseudulla". Mielenkiintoisen bussimatkan jälkeen onnistuin jäämään oikeella pysäkillä pois... Siinä vähän voi paniikki iskee kun ei tiiä mihin on menossa, bussikuski on ilkee ja pitäs osata kysellä neuvoo italiaksi.. Onneks italialaiset nuoret on ihanan ystävällisiä, puheliaita ja neuvovia :)

Eilen tuli katottua myös American Pie 8 italiaks! Siis ei toi sinänsä mikää iso juttu oo, vaan se et mä oikeesti pystyn nyt ihan helposti kattelee dupattuja leffoja täällä! Ymmärrän melkein kaiken, välillä tietenkin tulee ihan outoja sanoja, mut aina tajuu, mistä on kyse :) Ihan hullua muistella, kuinka pari kuukautta sitten yritin kattoo telkkarii ja se tuntu ihan turhalta kun ei ymmärtänyt mitää... Tuli eilen taas sellai tsemppaava fiilis, että kyl mä tätä italiaa viel puhumaan opin!

mi nueva familia

Heeeeei!

Aattelin, että nyt mun ois varmaan jo korkee aika tulla kertomaan teille mun uudesta perheestä. Nyt oon asustellut mun toisessa kodissa jo reilu kuukauden ajan. Mun uusi perhehän on iso niin kuin mun oma perhe Suomessa. Tähän kuuluu vanhemmat, 19-vuotias isosisko, 16-vuotias pikkuveli, 12-vuotias pikkusisko ja mun kolmas 17-vuotias sisko on ite vaihdossa Brasiliassa. Meillä on myös koira, mutta se ei oikee tykkää musta :(

Me asutaan kerrostalossa. Tässä samassa rakennuksessa asuu myös isoäiti ja kolme tätiä perheineen. Jokaisella perheellä on oma kerros. Mulla on siis nyt myös paljon serkkuja ja tätejä ja setiä :D Oli ihan virkistävää vaihtaa perhettä pienestä isoon. Nyt en ainakaan joudu olemaan ikinä yksin, koska jokapuolella on seuraa :)
Mä tuun kaikkien kanssa hyvin toimeen ja en vois olla tyytyväisempi perheen suhteen. Toisaalta ihan hyvä, että tuun kaikkien kanssa toimeen, koska nyt jaan huoneen mun hostsiskon kanssa :D

Tää mun uus perhe tykkää urheilla tosi paljon mm. uida, juosta ja pyöräillä. Mä oonkin nyt käynyt aamuisin hostäidin kanssa pyöräilemässä maastossa. Se on kyllä hauskaa!

Nyt mua huudellaan jo syömään! Mukavaa viikon jatkoa kaikille pupusille sinne Suomeen. Ahertakaa te siellä koulun parissa. Mulla on vielä 2 viikkoa lomaa jäljellä ahahaha ;)

- Oona

vaihtarikavereita

Ciao! Mun loma loppu lyhyeen, tänään oli taas karu paluu arkeen ja koulun penkille.. Joulun vietin tiiviisti perheen kanssa, mutta heti kun alkoi uusi vuosi lähenemään hengailin melkein 24/7 yhdessä mun parhaiden vaihtarikavereiden Julianan (Brasilia), Annin, Juanin (Argentiina) ja Kennethin (USA) kanssa. Sitten saatiin vihdoin meksikolaiset vaihtarit, jotka asuu kauempana Cagliarista, tänne lomailemaan. Varsinkin mun host-vanhemmat oli ihan innoissaan, kun täällä ramppasi espanjaa puhuvia latino hurmureita aamuin illoin..:D

Uusi vuosi vietettiin vähän kauempana kaupungista argentiinalaisen Juanin kotona. Meitä oli siellä parikymmentä vaihtaria joka puolelta Sardiniaa. Täytyy sanoa, että oli paras uusi vuosi tähän mennessä (: Syötiin aitoja herkkuja niin Meksikosta kuin Argentiinasta, tanssittiin ja nautittiin toistemme seurasta<3 Seuraavana aamuna kun herättiin kaikki oikein pirteinä, istuskeltiin ulkona ja otettiin aurinkoa.. On ihan hullua, kuinka meistä vaihtareista täällä on parissa kuukaudessa tullut niin läheisiä. Jotenkin tuntuu, että ollaan kuin yksi suuri perhe. Ollaan kaikki erilaisia ja eripuolilta maailmaa, joten erimielisyyksiäkin syntyy, mutta niistä aina selvitään (:

Mitäs muuta mun lomaan kuulu.. Ainakin nukkumista, syömistä, lenkkeilyä ja lisää syömistä.. Eilenkin syötiin kahden tunnin lounas sukulaisten kanssa ja siitä muutama tunti ja mentiin illalliselle perhetutuille, eihän siinä välissä ehtinyt edes nälkä syntyä :D Oottelen jo sitä päivää kun mun keho vaan sanoo stop pastalle..

Ollaan käyty jo toisen kerran "luistelemassa" siellä säälittävässä pikkuhallissa ja tehty sushia<3 Löydettiin vihdoin yksi kauppa, mistä saa niitä leviä, joten nyt voidaan Annin ja Julianan kanssa vääntää niitä rakkauksia paljon useammin. Saatiin jopa mun host-äiti ja sisko tykkämään meijän tekemästä sushista, mikä on sinällään jo saavutus (;

Noi kuvat tossa yläpuolella on muutaman viikon takaa, kun oltiin "Rotary-retkellä" yhdessä luolassa nimeltä Grotte Is Zuddas. Käytiin ihmettelemässä noita tippukivi-juttuja ja sen jälkeen mentiin kaikki yhdessä lounaalle. Arvatkaa muuten mitä mä ja Anni tehään, kun Juan ja meksikolaiset alkaa puhuu meijän seurassa espanjaa? :D Me puhutaan suomee! Ja arvatkaa vaan lopettaaks ne sen espanjan puhumisen siihen.... ei :/
Onks muita ideoita ku se et mun täytyy alkaa opiskella tässä samalla viel espanjaakin?