CIAO

Moi piiiitkästä aikaa! Apua mä oon ollu huomenna jo kaks kuukautta Suomessa.. Aika on mennyt ihan lentäen ja tuntuu että vuosi Italiassa oli vain unta.. Kaikki ihmiset ja jutut Italiasta pyörii mun mielessä joka päivä ja on ihana etten oo unohtanu mitään<3

Tulin Suomeen siis 6.8. ja mua oli tullut lentokentälle vastaan kaikki rakkaat! Oli ihana yllätys, vaikka itse olinkin vielä niin shokissa Suomen maanpinnalle laskeutumisesta ettei siitä puhumisesta tullut oikeen mitään.. Siinä sitten kun pari päivää rauhoittui kotona ja tottui Suomi-tapoihin niin oli kiva järjestää pikku festa ja kutsua sukulaisia kotiin ja moikata kaikkia pitkästä aikaa ihan kunnolla!



Vuosi oltiin erossa Oonan kaa, eikä meidän ystävyys oo muuttunut mitenkään! Päinvastoin tuntuu, että ymmärretään toisiamme täydellisesti, molemmilla samat kokemukset ja halu jakaa kaikkeen vuoteen liittyvää juttua 24/7.. Ja me ollaan ainoita, jotka meitä oikeesti jaksaa kuunnella :D Oli ihana, kun Oona oli mua valmiina oottamassa Suomessa eikä tarvinnu palata arkeen ihan yksin<3

Koulukin on alkanut ja ensimmäinen jakso onkin jo ohi! Kaikille vaihtoon lähteville tai jo sitä tekemässä oleville varoitus... Tuutte unohtamaan ruotsin kielen aika pahasti... (paitsi jos tietty ootte Ruotsissa/Norjassa) Oli aika järkytys aloittaa ruotsin tunnit, kun päästä tulee vaan italiaa.. Suuret kiitokset mun pulpettikaverin kärsivällisyydelle paritehtävissä.. :D
Muuten oli kyllä kiva alottaa heti koulu, näki kavereita eikä tullut tekemisen puutetta ahahaha.. Italiassa vietin  enemmänkin vuoden loman koulun osalta, joten täytyy myöntää että mukavalta se opiskelu vaihteeksi tuntuu!



Täällä arki kuluu koulun, kodin, läksyjen, kavereiden ja sukulaisten kanssa :) Oli ihana nähdä, kuinka mun serkukset oli mua kaivannut ja kuinka mun pikkuvelikin oli kasvanut<3 Kotona oon innostunut kokkailemaan ja kokeilemaan varsinkin niitä kaikkia italialaisia oppeja, joita sain vuoden aikana!

Vaihtarikavereiden kanssa oon skypetellyt ja Anninkin kanssa nähtiin yksi lauantai Helsingissä shoppailun merkeissä :) Tuntui, että vasta kun skypettelin brasilialaisen ystäväni Julianan kanssa, tajusin oikeasti, miten kaukana me oikeasti eletään toisistamme.. Italiassa meijät erotti kaksi korttelia, nyt iso valtameri.. Täytyy vaan toivoa, että joskus vielä nähään uudestaan ja alkaa säästää rahaa maailmanympärysmatkalle ;)



Sitten vähän paljastuksia hahahaha.... Vaihtarivuoden loppupuolella mun elämään ilmestyi yht'äkkiä italialainen komistus ja se oli menoa sitten heti ensitapaamisesta lähtien.. Marcon kanssa vietin mun ihanimman kesäloman ikinä, tulin täysikäisesksi, matkustin Venetsiaan ja Veronaan tapaamaan äitiä ja lopulta jätin sydämeni Italiaan... Meijän tarina ei kuitenkaan loppunut Cagliarin lentokentälle 6.8. vaan Marco tuli pariviikkoa sitten yllättämään mut Suomeen<3 Se asusteli meillä pari viikkoa ja pääsin näyttämään sille mun Suomi-elämää :)

Nyt mun rakkaus on kuitenkin palannut takaisin Cagliariin aloittamaan yliopisto-opiskelut ja mä ponnistelen tässä nyt kaksi viikkoa koulun kanssa ennen viikon syyslomaa! Sitten olisikin edessä lento Italiaan ja Marcon kanssa viikonloppu Firenzessä, jonka jälkeen viikko Cagliarissa <3 Pääsen moikkaamaan perhettä ja kaikkia kavereitakin! JA tietysti nauttimaan Sardianian auringosta, jota mulla on ollut ihan tosi tosi ikävä :( Onhan se täällä kiva nähdä puut, jotka vaihtaa lehtien värinsä punaiseen, mutta.... Menispä nää kaksi viikkoa nyt vaan nopeasti!! ;)

Mä kirjottelen tänne seuraavan kerran sitten mun syysloma-matkan jälkeen ja kerron kaiken super-kauniista Firenzestä!

Un bacio

PRAHA

Hola!

Praha oli meijän eka pysäkki Euro tourilla! Tehtiin muutaman tunnin opastettu kierros ympäri kaupunkia, nautettiin maisemista ja tutustuttiin meijän matkakumppaneihin :) Kaiken lisäks meillä oli tollaset hauskat nimilaput kaulassa!! :D
Prahassa vietettiin siis päivä ja illalla syötiin hotellilla paikallisia herkkuja. Sen jälkeen oma-aloitteisesti saatiin lähteä tutustumaan kaupungin yöelämään ja niinhän me tehtiinkin!

Täällä Sardiniassa tänään eka rantapäivä pitkästä aikaa!! Aurinko on vihdoin palannut meidän luo ja mikä sen parempaa kuin suoraan koulusta suorata rannalla kavereitten kanssa :) Koulu menee tässä sivussa vielä viikon verran.. Tänään aamulla olin nukahtanut tunnilla... ja kun heräsin niin luokassa oli jo seuraavan tunnin ope pitämässä tuntia.... Näinkin voi siis käydä vaikka istuu eturivin pulpetissa.... Vaihtarielämää <3

weekend

Ciao!
Oon koulussa joten muutamat kirjaimet puuttu, mutta en anna sen nyt haitata, koska haluun kertoo teille vàhàn mun kuulumisia! :) Mamma siis palas Suomeen perjantaina ja mulla oli paluu koulun penkille.. Menin kouluun kaks tuntii myòhàssà, koska àiti oli làhtenyt yòllà enkà millààn saanut itteàni sàngystà aikasemmin ylòs haha. Opet piti mua ihan hulluna, kun ylmestyin puolessa vàlissà pàivàà kouluun, ja oli kunnon sààtò poissaolojen merkintòjen kanssa :D Tàà koulusysteemi on niin outo tààllà..

Perjantain hengailin Juanin kanssa, joka on mun ja Annin ihmetykseksi alkanut opettelemaan suomea! Saa nàhà kauan tàà innostus kestàà, koska ei taida tàà suomen kieli olla sieltà helpoimmasta pààstà ;) Saan siinà itekin ihan miettià, ettà miten mà nyt selittàisin tonkin kielioppijutun.. Tàà italian kielioppi ja englanninkin eroo niin paljon meille itsestààn selvàn suomen normeista :D

Lauantaina olin yhdissà synttàrijuhlissa illalla koulun ja parin tunnin pàikkàreitten jàlkeen<3 Hauskaa oli, sankari ja pari muukin sai kakkua naamaan ja sainpahan kokea italialaisen karaoken.. Sunnuntai aamuna heràsin sitten pirteenà Annin viestiin, jossa kyseli mua sen perheen mukaan kattomaan yhtà nàttià rantaa, joka on vàhàn kauempana tààltà. Puoli tuntia ja olin jo auton kyydissà ;) Kannatti kyllà làhteà, koska ne maisemat+ cappucciono+ aurinko oli kyllà parhaita sunnuntai aamuja tààllà!

Palattiin Annille super sunnuntai lounaalle, niin kuin tààllà Italiassa on tapana.. Eka pastaa, sitten lihaa ja salaattia, pààlle hedelmià, lisàksi vielà jààtelòà ja espressot.... Kun lopulta jaksettiin nousta pòydàstà, mentiin yhden suomalaisen tààllà asuvan naisen synttàreille! Se on taiteilija ammatiltaan ja kaikki tarjottavat oli kyllà sen mukaisia :) En oo ikinà nàhnyt niin kaunista juustokakkua, minkà se oli tehnyt. Se kuvas vàlimerta ja kaiken lisàks maistu taivaalliselta<3

Kohta soi kellot ja mà ryntààn tààltà pakkolaitokselta rannalle!! (tonne, mistà noi kuvat on otettu! tàllà hetkellà vaan aurinko paistaa ja bikinikeli<3) Huomenna vaihdan parin pàivàn ajaksi koulua, koska Cagliariin saapuu suomalainen luokka, ja mà pààsen hengaamaan niitten kanssa ;)

Kirjottelen taas pian
Baci :*

SAN SALVATORE

Hejsan!

Sunnuntaina käytiin myös tollasessa vanhassa vanhassa pikkukylässä San Salvatoressa, jossa on mm. kuvattu lännenleffoja. Söpöjä pikkutaloja täynnä, tunnettiin ittemme tosi pitkiksi! Siitä tulikin mieleen, että mä oon täällä ihan normipitkä tyttönen :D Koulussa oon pisimpiä tytöistä, nää italialaiset on tosi lyhyitä, myös pojat :( Hassua tulla sitten Suomeen, palata maan tasalle tässä asiassa ja päästä kattelemaan kavereita aina ylöspäin..

Maanantaina pääsin tekemään hyväntekeväisyyttä! Mun host-äidin kaveri käy joka viikko yhdellä kirkolla auttamassa koululaisia läksyjen kanssa ja mä päätin lähteä kattomaan minkälainen juttu se oikeen on :) Sinne tulee päivittäin lapsia perheistä, joilla ei ole varaa yksityisapuopeihin, niinkuin muilla italialaisilla. Täällä on siis tosi yleistä, että koululaiset käy pari kertaa viikossa jonkun opettajan luona kertaamassa vaikeimpia aineita, myös mun host-sisko. Italialaisissa kouluissa ei apuopetusta tunneta, ei raha riitä.. Mä siis menin sinne kirkolle maanantaina opettamaan englantia ja sainkin vastuulle aivan ihanan ala-astelaisen tyttösen. Siinä harjoteltiin kielioppia, sai ihan itsekin miettiä perusjuttuja, hyvää teki :D Ihan hauskaa oli meillä molemmilla, kun yritin selittää enkun sanoja italiaksi.. Jatkan varmasti tuolla käymistä kerran viikossa! Pääsen opettamaan enkkua ja samalla opin itse italiaa :)

Tiistaina käytiin Annin kanssa kahvilla yhden suomalaisen Miran kanssa, joka on asunut täällä jo muutaman vuoden italialaisen miehensä kanssa :) Oli kiva jutustella kaikesta, nauttia auringosta ja ylihyvästä cappuccinosta juustokakun kera<3 Päälle vielä vähän shoppailua mun brasilialaisen ystävän kanssa ja kunnon salitreeni päälle niin johan nukku sikeesti vielä seuraavana päivänä koulupenkillä..

Ollaan mun host-äipän kanssa alettu opiskelemaan Italian taide-historiaa oikeen urakalla. Tultiin siihen tulokseen, etten mä Suomeen voi palata, jos en mitään tiedä näitten kuuluisista kulttuurikaupungeista ja miljoonista kirkoista :D Voin melkeen sanoa, että täällä Cagliarin keskustassa on aina vähintään yksi kirkko yhen kilometrin säteellä.. Mua ei oo ikinä oikeen mitkään historian asiat kiinnostanut, mutta nytten kun on itse täällä ja tietää pääsenvänsä katsomaan kaikkia antiikin aikaisia juttuja Rooman ja Firenzeen ym. niin oon ihan innoissani tästä opiskelu-jutusta äipän kanssa. Varsinkin kun se rakastaa taiteen historiaa niin paljon että voisi  kertoa siitä päivät pitkät..

Huomenna tää tyttö suuntaa rannalle, kun koulussa joku ihmeen assemblea taas. Opet ei siis opeta, eikä me opiskella, kouluun kyllä saa mennä :D En oo vielä ihan sisäistänyt tota, mutta meille vaihtareille noi päivät tarkoittaa siis pitkään nukkumista vanhempien luvalla<3

arkea

Heispan kaikki!
Nyt alkaa vuosi olla siinä vaiheessa, että tuntuu että kaikki on mennyt ihan liian nopeasti ja tajuaa, ettei niitä kuukausia ole niin montaa enää jäljellä.. Iske paniikki ja alkaa miettimään, mihin kaikkialle vielä täytyy päästä ja mitä tehdä.. Äiti on tulossa Suomesta reilun viikon päästä, sitten onkin jo huhtikuu, toukokuussa lähdetään kiertelemään Eurooppaa, sitten koittaa kesäloma, täytän vihdoin kaheksantoista, pääsen näkemään koko Italian, heinäkuu... Siinä vaiheessa vuosi alkaa jo loppumaan ja haluisin päästä tutustumaan mun host-veljeen, joka palaa amerikasta. Mutta Emil palaa suoraan Ruotsiin, mistä lähtikin, niin voi olla että palaan sitten Suomeen tuon naapurimaan kautta ;) Mikään ei vielä ole varmaa, mutta kyllä mä sinne Suomeen joudun palaamaan ainakin ennen koulun alkua elokuussa!

Sitten vähän muita kuulumisia! :) Lauantaina näin pitkästä aikaa muutamia vaihtarikavereita, joiden kanssa ei viikottain tule hengailtua. Mentiin kattomaan uusi OZ-leffa 3D:nä :) Tykkäsin paljon ja oli ihana katsella, kuinka sen leffan loppu sai mun vieressä istuvat amerikan pojatkin ihan pehmenemään<3 Outoa oli taas kerran, kun leffan puolessa välissä tuli tauko ja saliin saapui pikkukioski, mistä sai ostella lisää leffaeväitä :D

Sunnuntaina Juliana tuli meille lounaalle ja järkytti mut kaiken maailman kauhutarinoilla Brasiliasta ja varkaista ym. Muutenkin kun on tässä kuunnellut näitten muitten vaihtareiden kertomuksia, niin on tullut olo että Suomessa on tooosi turvallista liikkua, ei tarvii kadulla pelätä tulevansa ryöstetyksi tai raiskatuksi yksin liikkuessa tai voiko johonkin asuinalueelle mennä ollenkaan.. Mut ei sillä, etten haluaisi Brasiliaan mennä käymään, oon jo luvannu Julianalle vierailevani siellä parin vuoden päästä ;)

Koulu menee tossa sivussa ihan kivasti, joka päivä oon sinne tunnollisesti raahautunut :) Välillä jaksan jopa kuunnella tunneilla, ja saan siitä heti kehuja opeilta, välillä päiväunet laukkuun nojaten yllättää.. Yleensä käytän koulupäivät italian itseopiskeluun, mulla on lukion kurssikirja, josta teen tehtäviä ja sitten mun koulukaveri tarkistelee niitä pitkin päivää - toimii hyvin! Mulla on myös ihan säälittävä ranskan opettaja, joka ei oikeesti oo varmaan ikinä opiskellut opettajaksi.. Ei se osaa pitää kuria ollenkaan :D Viime tunnilla nimenhuudon jälkeen poistuttiin rauhallisesti mitään sanomatta luokasta Kennethin kanssa ja mentiin pelaamaan pingpongia.. Palattiin luokkaan tunnin lopussa eikä meiltä kysytty mitään ;) Mut sit löytyy kanssa opettajia, joitten kanssa ei uskalla kokeilla mitään lusmuiluyrityksiä..

Eilen aamulla Kenneth toi mulle kouluun aamupalaks valkosuklaalla täytetyn croisantin!<3 En oo ikinä syöny niin hyvää croisanttia! Italialaisethan ei oikeen syö aamupalaa ja jos syö niin se on yleensä just kahvi + pulla. Mulle tää systeemi ei oo viel uponnu ja mun ruotsalaisen host-iskän kanssa väännetäänkin aina kunnon aamurutiinit, mä hedelmien ja myslin kanssa, se kahvi + tee + pari leipää tottumuksella :D Kun sitten vieressä italia-äiti juo vaan yhden super ison cappucinon ja sisko ei syö mitään.

Eilen oli myös mun italialaisen kaverin Rossellan 18 v synttärit, joita juhlittiin yllätyspäivällisellä pizzeriassa. Mulle sanottiin, että paikalla pitää olla 20.15 ja niimpä oltiinkin muutamien vaihtarikavereiden kanssa tasan tohon aikaan ravintolan edessä odottamassa muita.. Saatiin siinä sitten odotella tuntinen, ennen kun saapuivat Rossellan italialaiset kaverit.. Sovittiin siinä sitten hieman tympääntyneinä näitten italialaisten ainaiseen myöhästelyyn, ettei enään ikinä mennä sovittuun kellonaikaan päivälliselle, vaan ainakin puoltuntia myöhässä! Italia-kavereitten tulon jälkeen soitettiin Rossella paikalle ja vihdoin kymmenen aikaan päästiin syömään, niin perus touhuu täällä :D Seura oli kuitenkin hyvää, pizza sitäkin parempaa ja suklaakakkua päälle<3 Ihana ilta oli parhaiden kavereiden kanssa, jos unohdetaan viereisen seurueen loputon tuijottellu ja likaiset huudahdukset meille vaihtaritytöille ja se fakta että tulin kotiin puolen yön jälkeen tietäen että tänään kouluun aikasin aamulla superväsyneenä. Koulupäivästä on nyt kuitenkin selvitty ja päiväunetkin taas kerran nukuttu, niin voi pirteänä lähteä kohti kuntosalia! :)

Tästä tekstistä tuli ihan liian pitkä, yritän kirjotella useemmin, ettei tälläin kävis uudestaan.. Kuvat eiliseltä :)

Via Roma

Ciao!
Vihdoin on taas sunnuntai ja voi hyvällä omatunnolla laiskotella himassa. Kouluviikko oli aika raskas, mulla oli ensimmäistä kertaa parit suulliset kuulustelut.. Näissä italialaisissa kouluissa on tapana, että puolet arvosanoista tulee suullisista kuulusteluista ja puolet kirjallisista. Noi suulliset kuulustelut hidastaa vaan asioissa etenemistä tosi paljon, koska yhtä oppilasta kuulustellaan sellanen puol tuntii ja muut ei tee sinä aikana mitään.. Ja noit kuulusteluit on melkein joka oppitunti.

Maanantaina aloitin kuntosalilla käynnin, mistä oon ihan innoissani! Sali on kahen minuutin kävelymatkan päässä mun kodista ja siellä on aina sellanen nainen joka kertoo mulle, mitä mun pitää tehä ym. Mulla on vielä toivoa päästä kesäkuntoon ;) Mun arkiviikko on siis taas täynnä, pari kertaa viikossa italiantunnit koulun jälkeen ja muina päivinä salille!

Eilen illalla hengailtiin muutamien vaihtari-kavereiden kanssa, kanadalaisen tytön luona. Mä tein tortilloja suomalaiseen tapaan, oli vähän paineita kun seurana oli yksi meksikolainen... Mut niistä tuli onneks hyviä :D Nää meijän illalliset vaihtarikavereitten kanssa on aina yhtä hauskoja, eilenkin pöydässä istu kaks espanjaa puhuvaa, kaks portugalii ja sitte ranskaa ja enkkua... Ja yhteinen kieli on italia, mutta kaikki ymmärtää kaikkia... Hullua...

Noi kuvat on Cagliarin satamasta ja Via Romasta, jotka on mun mielestä kauneimpia paikkoja tässä kaupungissa! Käytiin perjantaina siellä testailemassa Juanin uutta kameraa :)

BACK TO SCHOOL

Hola mis amigos!

Päätin tulla moikkaamaan teitä, koska meinasin just nukahtaa tähän tosi epämukavaan pulpettiin... Oon siis koulussa. Kello on 8.30 ja oon jo toisella oppitunnilla. Meillä alkoi maanantaina taas koulu kahden kuukauden loman jälkeen ja nyt taas täytyy totuttautua tähän koulurytmiin. Eilen olin niin väsynyt, että menin nukkumaan jo ennen yhdeksää :D
On kuitenkin ihan kiva olla taas koulussa, kun nään enemmän kavereita. Meillä vaihtui lukujärjestys ja sekin tuo kivaa vaihtelua ja nyt oon ilonen, koska meillä on vaan kaksi seitsemän aamua ja muina päivinä koulu alkaa vasta kahdeksalta.

Alapuolella on yksi teksti, jonka löysin jonkun muun vaihtarin blogista ja tuo kyllä kuvaa vaihtovuotta täydellisesti! Ainiin eilen mulla tuli täyteen puoli vuotta täällä oloa ja enää noin viisi kuukautta jäljellä! :)


What is exchange?

Exchange is change. Rapid, brutal, beautiful, hurtful, colourful, amazing, unexpected, overwhelming and most of all constant change. Change in lifestyle, country, language, friends, parents, houses, school, simply everything.

Exchange is realizing that everything they told you beforehand is wrong, but also right in a way. Exchange is going from thinking you know who you are, to having no idea who you are anymore to being someone new. But not entirely new. You are still the person you were before but you jumped into that ice cold lake. You know how it feels like to be on your own. Away from home, with no one you really know. And you find out that you can actually do it.

Exchange is learning to trust. Trust people, who, at first, are only names on a piece of paper, trust that they want the best for you, that they care. Trust, that you have the strength to endure a year on your own, endure a year of being apart from everything that mattered to you before. Trust that you will have friends. Trust that everything’s going to be alright. And it is seeing this trust being justified.

Exchange is thinking. All the time. About everything. Thinking about those strange costumes, the strange food, the strange language. About why you’re here and not back home. About how it’s going to be like once you come back home.
How that girl is going to react when you see her again. About who’s hanging out where this weekend. At first who’s inviting you at all. And in the end where you’re supposed to go, when you’re invited to ten different things.
About how everybody at home is doing. About how stupid this whole time-zone thing is. Not only because of home, but also because the tv ads for shows keep confusing you. Thinking about what’s right and what’s wrong. About how stupid or rude you just were to someone without meaning to be. About the point of all this. About the sense of life. About who you want to be, what you want to do.
And about when that English essay is due, even though you’re marks don’t count. About whether you should go home after school, or hang out at someone’s place until midnight. Someone you didn’t even know a few months ago. And about what the hell that guy just said.

Exchange is people. Those incredibly strange people, who look at you like you’re an alien. Those people who are too afraid to talk to you. And those people who actually talk to you. Those people who know your name, even though you have never met them. Those people, who tell you who to stay away from. Those people who talk about you behind your back, those people who make fun of your country. All those people, who aren’t worth your giving a damn. Those people you ignore. And those people who invite you to their homes. Who keep you sane. Who become your friends.

Exchange is music. New music, weird music, cool music, music you will remember all your life as the soundtrack of your exchange. Music that will make you cry because all those lyrics express exactly how you feel, so far away. Music that will make you feel like you could take on the whole world. And it is music you make. With the most amazing musicians you’ve ever met. And it is site reading a thousand pages just to be part of the school band.

Exchange is uncomfortable. It’s feeling out of place, like a fifth wheel. It’s talking to people you don’t like. It’s trying to be nice all the time. It’s bugs.. and bears. It’s cold, freezing cold. It’s homesickness, it’s awkward silence and its feeling guilty because you didn’t talk to someone at home. Or feeling guilty because you missed something because you were talking on Skype.

Exchange is great. It’s feeling the connection between you and your host parents grow. It’s hearing your little host brother asking where his big brother is. It’s knowing in which cupboard the peanut butter is.
It’s meeting people from all over the world. It’s having a place to stay in almost every country of the world. It’s getting 5 new families. One of them being a huge group of the most awesome teenagers in the world.
It’s cooking food from your home country and not messing up. It’s seeing beautiful landscapes that you never knew existed.

Exchange is exchange students. The most amazing people in the whole wide world. Those people from everywhere who know exactly how you feel and those people who become your absolute best friends even though you only see most of them 3 or 4 times during your year. The people, who take almost an hour to say their final goodbyes to each other. Those people with the jackets full of pins. All over the world.

Exchange is falling in love. With this amazing, wild, beautiful country. And with your home country.

Exchange is frustrating. Things you can’t do, things you don’t understand. Things you say, that mean the exact opposite of what you meant to say. Or even worse…

Exchange is understanding.

Exchange is unbelievable.

Exchange is not a year in your life. It’s a life in one year.

Exchange is nothing like you expected it to be, and everything you wanted it to be.

Exchange is the best year of your life so far. Without a doubt. And it’s also the worst. Without a doubt.

Exchange is something you will never forget, something that will always be a part of you. It is something no one back at home will ever truly understand. Exchange is growing up, realizing that everybody is the same, no matter where they’re from. That there is great people and douche bags everywhere. And that it only depends on you how good or bad your day is going to be. Or the whole year.

And it is realizing that you can be on your own, that you are an independent person. Finally. And it’s trying to explain that to your parents.

Exchange is dancing in the rain for no reason, crying without a reason, laughing at the same time. It’s a turmoil of every emotion possible.

Exchange is everything. And exchange is something you can’t understand unless you’ve been through it.''

Besos, Oona <3 data-blogger-escaped-br="">

I won't give up

Moikka!
Tää viikko on menny taas super nopeesti, nyt on jo lauantai... Tänä aamuna seittemältä, kun herätyskello huusi mun korvaan, sammutin sen tyynen rauhallisesti ja jatkoin unia<3 Mul on vielä niin monta lauantaikoulupäivää edessä, että yhen skippaaminen ei pahaa tee ;)

Mun viikkoon on kuulunut kaverin synttäreiden juhlintaa, hevosen lihan syömistä?! (ja siitä tykkäämistä..), kuntosalia, lenkkeilyä... Ja kaikkee oon tehny vähän puolikunnossa, täällä jyllää joku virus :/ Ite sain sen mun host-iskältä ja mä ystävällisesti tartutin sen mun pikkupoikiin Kennethiin ja Juaniin... Jotka joutu paljon pahempaan kuntoon ku mä, raukkaparat<3 Eilen lähin koulun jälkee piristää Juanii, ku se oli ollut monta monta päivää neljän seinän sisällä eristyksessä kaikista   ja asuu vielä "maaseudulla". Mielenkiintoisen bussimatkan jälkeen onnistuin jäämään oikeella pysäkillä pois... Siinä vähän voi paniikki iskee kun ei tiiä mihin on menossa, bussikuski on ilkee ja pitäs osata kysellä neuvoo italiaksi.. Onneks italialaiset nuoret on ihanan ystävällisiä, puheliaita ja neuvovia :)

Eilen tuli katottua myös American Pie 8 italiaks! Siis ei toi sinänsä mikää iso juttu oo, vaan se et mä oikeesti pystyn nyt ihan helposti kattelee dupattuja leffoja täällä! Ymmärrän melkein kaiken, välillä tietenkin tulee ihan outoja sanoja, mut aina tajuu, mistä on kyse :) Ihan hullua muistella, kuinka pari kuukautta sitten yritin kattoo telkkarii ja se tuntu ihan turhalta kun ei ymmärtänyt mitää... Tuli eilen taas sellai tsemppaava fiilis, että kyl mä tätä italiaa viel puhumaan opin!

la mia classe

Huomenna on joulu!
Ulkona paistaa aurinko, lämpömittari näyttää kahtakymmentä ja mä paketoin lahjoja mun host-perheelle, vaikka ne tosissaan kielsi mua ostamasta niille mitään (; Joulufiilis ei oo kuitenkaan vielä kauheen korkee, toivottavasti se kasvaa huomiseen iltaan mennessä! Tänään sain onneks maistaa pipareita, joita Anni oli ahkerana leiponu ison kasan (:

Eilen (lauantaina..) oli siis vielä ihan normaali koulupäivä! Aamulla mietin miljoonasata kertaa jaksanko raahautua kouluun, kun tiesin että kaikkialla muualla päin maailmaa jo lomaillaan joulun kunniaksi.. Kiltti tyttö kun oon menin kouluun, torkuin siellä muutaman tunnin, söin kakkua luokkalaisten kanssa ja lopun ajan laskin minuutteja. Päivän iloisin hetki koitti varmasti silloin, kun kellot soivat ja mä oli vapaa kahden viikon lomalle! ;D

Perjantaina "juhlittiin" kavereitten kanssa Annin synttäreitä ja lähdettiin luistelemaan :D Oltiin kuultu, että täällä Cagliarissa on sisäluistelu paikka Capo Horn ja uteliaina suunnattiin bussilla sinne. Suomalaisena pettymys oli aika suuri paikalle saavuttua: a) "kaukalo" oli pienin mitä oon koskaan nähnyt b) jää oli super super huonossa kunnossa c) jäästä 1/3 ei ollut edes käytössä d) luistimet näytti siltä, että iso lauma koiranpentuja oli käynyt pureskelemassa niitä aikansa kuluksi e) oon varma ettei luistimia oltu terotettu ainakaan 10 vuoteen. Kaiken ton summana voitte kuvitella, kuinka "helppoa" se luisteleminen oli :D Olo tuntu kuin pikkutytöltä, joka harjottelee pystyssä pysymistä.. Yritä siinä sitten todistaa, että kyllä me suomalaiset osataan luistella! Haha mutta en voi väittää vastaan, etteikö ollut hauskaa :D Varsinkin kun yrittää opettaa taiwanlaista luistelemaan noissa olosuhteissa! Luistelun jälkeen mentiin yhdessä sushille<3 Se on vaan niin hyvää!

Eilen discossa juhlimassa joulua (;  Tänään eka lomapäivä! Illalla joulu-nyyttäri-illallinen vaihtereitten, interact-nuorten ja muuten vaan kavereiden kanssa. Oltiin ahkeria ja leivottiin Annin kanssa jotain suomalaista: pari pinaatti-feta-piirasta :D Ainakin meijän mielestä ne on suomalaisia, koska ne kuuluu perussuomi-juhlapöytään.. Ja muutenkin on hyvä syöttää italialaisille vähän fetaa, koska nää on niin täynnä italialaisuutta ja mozzarellaa, ettei kukaan viitti ostaa fetaa, minkä takia se on ylikallista kaupassa xD

Tossa ylhäällä on siis kuvia mun luokkalaisista, joiden kanssa kulutan koulupäivät täällä päin :)
Ja nyt varmuuden vuoksi, jos ei musta alkuviikosta kuulu mitään:

HYVÄÄ JOULUA KAIKKI RAKKAAT SIELLÄ SUOMESSA! KOVA IKÄVÄ ON! <3 <3 <3

Syökää mun puolesta paljon kinkkua, laatikoita, fazerin sinistä, niitä marmeladi pallukoita, pipareita glögin kanssa... Laulakaa joululauluja ja kertokaa terkkuja joulupukille! Täällä ei oo tonttuja näkynyt, mutta onneksi mun pikkunen Joel-tonttu hymyilee 24/7 mun seinällä<3