Buongiorno!
Musta tuntuu, että tää viikko meni super nopeesti ohi, kotona kävin varmaan vaan syömässä ja nukkumassa! Ei hätää, lounaat ja päivälliset kestää täällä sen tunnin verran, joten perheenkin kanssa on tullut aikaa vietettyä :) Muuten illat on täyttynyt lenttistreeneistä (sain vihdoin mun joukkueen "uniformun"!), italian tunneista, koulukavereista, vaihtari-illallisista ja kaikesta muusta ihanasta ;)
Viime viikonloppuna lähdin toisen suomalaisen vaihtaritytön, Annin, host-perheen kanssa niitten kesämökille Torre delle Stelleen meren rannalle. Tuntu kuin olisi ollut mökkeilemässä Suomessa; sää oli sellanen suomikesäilma, syötiin ulkona kuunnellen lintuja ja ruohonleikkureita, nukuttiin takkatulen lämmössä ja höpötettiin tietenkin suomeksi haha. Rentouttavin viikonloppu tähän mennessä, toivottavasti tollasia tulee tulevaisuudessa lisää<3
Tänä viikonloppuna ei taas oo yhtään aikaa levähtää, eilen oli koulua, jonka jälkeen lähettiin heti Annin ja Julianan kanssa Cagliarin ulkopuolella olevaan isoon ostoskeskukseen. Tarkotus oli shoppailla, mutta jotenkin eksyttiin leffaan kattomaan uus 007-skyfall (joka oli tietenkin dubattu italiaks, mutta eipä siinä paljon puhetta ollutkaa :D). Mä tykkäsin ainakin tosi paljon kyseisestä leffasta! MUTTA puolessa välissä leffaa oli 5 minuutin tauko!!? Yht'äkkii leffa vaan pysähty ja luki että nyt voi vähän aikaa ottaa rennosti :D Oltiin kaikki sellai, että mitä ihmettä?? :D Eiks leffassa olo oo muutenkin aika löhöilyä..
Mutta siis tänään oli taas aikanen herätys ja ollaan kohta lähdössä maaseudulle juhlimaan jonkun vanhan miehen synttäreitä ja illalla on tapaaminen rotary interact klubin kanssa. Mut ei tää ajanpuute mua haittaa, mä voin nukkuu maanantaina koulussa.. :D
Ensi viikonloppuna lähden muutaman vaihtarin kanssa Cremonaan! Se on kaupunki pohjois-Italiassa, ja siellä järjestetään Festa del Torrone (torrone on jonkunlainen maikeinen :D) Eli mennään juhlistamaan
Tähän viikkoon on mahtunut tosi hyviä hetkiä ja vähemmän iloisia päiviä. Mä oon sellanen ihminen, joka miettii paljon asioita yksin omassa mielessään, mutta jossain vaiheessa mun pää vaan tuntuu tukehtuvan kaikista ajatuksista, jolloin mun on pakko vaan puhua jonkun kanssa. Oon ollut tosi onnekas, että oon jo onnistunut haalimaan mun rinnalle muutaman tosi hyvän ystävän täällä. Tiedän, että voin luottaa niihin, vaikka ollaan tunnettu vaan pari kuukautta. Vaihto-oppilaana ei voi liika alkaa pohtimaan, kehen luottaa ja kehen ei. On vaan päätettä, että häneen luotan, ja sitten vaan toivoo parasta :)
Hyvää isänpäivää kaikille isille sinne Suomeen!! Varsinkin mun ikiomalle!<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti